Kiukkupurkaus

Tänään olemme heränneet pikkasen ennen kymmentä.

Matkustaneet bussissa. 

Tavanneet ystäviä Helsingin keskustassa, käyneet lounaalla Virgin Oilissa. 

Mukava päivä, kunnes menimme uudelleen bussiin. 

Poju kävi hyppimään rattaissa, äiti kieltää ja kehoittaa nätisti istumaan. 

Lopulta kiskon rattaiden vyöt ja laitan ne tiukasti kiinni.

Poju kyllä istuu, mutta huutaa niin että koko bussi kaikuu. 

Äitiä ei haittaa, periksi en anna. 

Edessä istuva nainen kommentoi minulle "pitäisikö sinun vähentää vaatetta, varmaan kuuma pojalla".

Anteeksi mitä, riisunko kaikki vaatteet? Kommentoin hänelle tiukkaan sävyyn mikä tilanne on. 

Tässä vaiheessa molemmat olemme kiukkuisia, poju siitä ettei saa hyppiä rattaissa ja 

äiti tuntemattoman naisen kommentista. 

Takana istuu mukava mies, joka alkaa naurattamaan pojua, äitiäkin alkaa hymyilyttämään hänen positiiviset kommentit. 

Loppu matka sujuu erittäin hienosti.  

Herää kysymys miksi ihmisten pitää puuttua asioihin joista ei tiedä mitään?

Eikö nainen kestänyt lapsen itkua? Jota kyllä tähän maailmaan mahtuu. :)

Onko meille Suomalaisille vaikea- sekä häveliäs asia lapsen kiukkupurkaukset?

Ulkomailla matkatessa huomaa kuinka vieraat ihmiset alkavat viihdyttämään lapsia, 

olivat he iloisia tai kiukun vallassa. 

Kyllä meille moni hymyili bussissa, kun poju istui mallikkaasti, toisin oli kun ääntä avattiin. ;)

Onhan meillä aikuisillakin huonoja päiviä. 

Iloista viikonloppua! <3

-S