Blogin kirjoittaja Laura oli hauskasti kirjoittanut kiristämisestä, jota monet vanhemmat käyttävät lapsen kasvatuksessa. Miltä aikuisesta tuntuisi jos kiristettäisiin, vaikka tähän tapaan niinkuin Laura kirjoitti;
"Laura haloo, kuulitko? Jos et nyt tällä sekunnilla ala silittää tota pyykkivuorta,
sulta menee kaksi seuravaa karkkipäivää! Varmasti menee."
Itse en ole vielä tarvinnut käyttää pojua kohtaan kiristämistä, mutta luultavasti ne ajat ovat vielä edessä.
Jos sana ei tehoa niin on pakko ottaa järeämpiä toimia käyttöön - kiristys.
Ja kiristän samalla itseäni, etten saa cocacolaa vuorokauteen, tiedänpähän samalla miltä kiristäminen tuntuu. ;)
Tänään ulkoillessa lähipäiväkodin pihalla meillä oli seuraa. Suorastaan hirveää seuraa.
Teinejä 15 kappaletta, jotka klimppivät pitkin pihaa, ripustivat lipputankoon kypäränsä, polttivat tupakkaa ja meinasivat kaataa lipputangon. Katsoin aikani touhua, kunnes pinna paloi.
Annoin kaksi vaihtoehtoa heille, tähän tapaan "Mielestäni te ette ole enää sen ikäisiä, jotka täällä leikkivät. Joten voitteko poistua nyt paikalta sotkemasta ja hajottamasta aluetta tai jos te ette poistu niin soitan paikalle poliisit, jonka jälkeen varmasti lähdette"
Vastaus oli parilta "joo, joo" ja muutamalta kuului muminaa "toi muija soittaa poliisit jos ei nyt lähdetä".
Ja seurue poistui fiksusti paikalta, eivätkä jääneet uhoamaan. Pisteet heille siitä!
Aivan huomaamatta itse olen päätynyt nuorten kiristämiseen. Tilanteessa ajattelin varmaankin, että pakko antaa kaksi selvää vaihtoehtoa, joissa lopputulos on kuitenkin sama- joutuvat poistumaan.
Kuinkahan usein olenkaan päätynyt asioissa kiristämiseen, koskaan en ole ajattelut asiaa näin syvällisesti?
Kuullaan.
Kiitos Lauralle vielä postauksesta, joka pisti ajattelemaan. :)
-S
Ps: Yksi virallinen lukija tarvitaan, jotta saadaan arvonta käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! <3